Elokuvien viisautta

Minä olen innokas elokuvien katsoja. Joskus elokuvista nousee esiin myös omaan elämään vaikuttavia asioita. Olen löytänyt elämänfilosofiaa mm. vanhasta ihanasta Bridget Jonsin päiväkirjasta. Aina kun tärkeänä kokkailen vieraille tai teen lahjoja tai siivoilen kotia juhlia varten kauhistellen miten mikäkin kohta on rempallaan, kaivan esiin muistoistani BJ:n päiväkirjan opetuksen: sinisen "narukeiton". Siinä Colin Firth nauraa Bridgetin siniselle keitolle vakuuttaen, että hyvät ystävät tulevat Bridgetin kanssa syömään ja juomaan ja juhlimaan juuri Bridgetin vuoksi, eivätkä hänen keittotaitojensa takia. Se on niin ihanan lohdullinen ja lämmin tapa ajatella - ei tärkeää ole se kaikki ulkoinen krumeluuri vaan ystävyys ja tunne ja välittäminen. Ja elämä on taas vähän helpompaa...

Tänä jouluna minä vietin melkoisen tovin aikaani tekemällä erilaisia - ihan outoja ja varmaan mitä suurimmassa määrin turhia - joululahjoja. Sormien väkertäessä mielessä pyörivät iloiset ajatukset lahjan saajasta, yhteisistä kokemuksistamme ja heidän tärkeydestään omassa elämässäni.

Tässä on kuva parista tekeleestä.

Kuva 1:

"Polonavain-kaulakorut" on tehty Paolan ensimmäisen auton virta-avaimista. Ajattelin niillä olevan Paulalle ja Pekalle tunnearvoa - ehkä ne tuovat heille mieleen moninaiset seikkailut Polon matkassa!

Kuvat 2 ja 3:

Pienoiselle Vilmukalle ompelin "Vilma´s Fleacircus" mekon, jonka mukana kulkee melkoinen määrä pieniä ötököitä napitettuna halmaan tai hihansuihin, "kirppujen" paikkaa voi vaihdella mielin määrin tai vaikka ottaa kaikki pois... Eri asia on tietenkin voiko tätä kolttua päällä kauheasti pitää... :)

Käsityö on voimauttavaa

Joulun lähestyessä olen taas innostunut yhä enemmän käsityöhommiin (ja opiskelu onkin ollut sitten vähän tahmeampaa...). Viime viikkoina olen elvyttänyt tumppujen ja sukkien tekemisen taitoa vuosien takaa - peukaloon ja kantapäähän paluu! Sain Anjalta pussukallisen kierrätysvillalankoja ja siitä innostus taas putkahti ilmoille. Neulominen on ollut todella rentouttavaa, vaikka ensimmäinen sukka meneekin uusiksi (juuri nyt työn alla) - neulonnan ohella TV kertoo samalla minulle maailman tapahtumista ja ajankohtaisista asioista tai esittää jännittäviä elokuvia tai tosiTv-sarjoja - ja samalla minä mietin mitä värejä missäkin kohdassa yhdistelisin, millaista kuviota alkaisin tekemään... Istun ja rentoudun ja jännitykset katoavat. Se on ihanaa ja vangitsevaa! Käsin tekeminen on lahja meille kaikille.

Siitä kirjoittaa mm. Heljä Järnefelt (2006) Käspaikan sivuilla http://www.kaspaikka.fi/opettajanpoyta/artikkeleja/HJ-Kaspaikan-artikkeli.swf

(Kuvassa tämän syksyn toiset tumput; halusin niistä oikein paksut ja lämpimät, joten käytin moninkertaista lankaa ja vielä kuvioneuleena, joten koko ajan tumpun sisällä kulkee lankajuoksuja ikään kuin vuorikerroksena)