Ihmisen maallisen taipaleen loppu oli ihan konkreettisesti käsillä - viimeinen taival krematoriossa kulki tarkkaan suunniteltua reittiä kylmiöstä uuniin ja tuhkan puhdistukseen. Tunnelma oli jokseenkin teollinen ja arkipäiväinen. Toisaalta vainajan tuhkaa hakevia omaisia varten on suunniteltu rakennukseen seesteisen kaunis tila. Tilojen suunnittelussa olikin otettu hienosti huomioon kuolemaan liittyviä vertauskuvia.
Tunnelmasta tuli mieleen Birdgit Andersonin valokuvanäyttely muutaman vuoden takaa - Viimeinen matka - Valokuvaessee huolenpidosta kuoleman jälkeen. Andersonin dokumentaariset valokuvat riisuvat kuolemalta ja kuolleiden kanssa työskentelevien ammatista turhan mystiikan, silti mukana on hellyyttä ja arvostamista. Samanlainen tunnelma minulle välittyi krematoriossakin.
Vatialan
uuden krematorion sisääntuloaulan edessä on käytetty vapasti ruostuvaa
terästä.
Se jatkaa ruostumistaan vielä noin vuoden ajan. Erinomaisen hienon
näköinen yhdistelmä rakennuksen seinän ja vieressä kasvavan metsikön vihreiden sävyjen kanssa. Rakennuksen pääsuunnittelijana on toiminut
arkkitehti Mikko Suominen.
Pirkanmaalla
on ollut pulaa tuhkauspaikoista.
Nyt ei enää tarvitse vainajia viedä
tuhkattavaksi Hämeenlinnaan eikä Poriin,
vaan suurin osa Pirkanmaan
vainajista tullaan tuhkaamaan Vatialan krematoriossa.
Uudessa krematoriossa on otettu ympäristökin huomioon:
suodatinlaitteet
keräävät hiukkaset, raskasmetallit ja dioksiinin.
Poltosta tuleva lämpö
otetaan talteen ja sillä lämmitetääm krematorion tilat.
Sisätilojen
värimaailma tulee puhtaasti materiaaleista.
Maaleja ei ole käytetty
kuin hieman lattiassa.
Pinnat ovat betonia, harkkoja, metallia ja
kaikenlaisia teknisiä kapistuksia
- arkkitehti on hienosti ottanut
huomioon rakennuksen tarkoituksen
ja kiinnittänyt huomiota kuoleman läheisyyden vertauskuvallisuuteen.
Kun
ihmisen pääkytkin sulkeutuu, on edessä matka tuntemattomaan...
Vainajan ruumis kuitenkin saattaa lähteä tuhkattavaksi.
Tampereella oli viime vuonna tuhkattu 77% vainajista.
Krematorioon saavutaan kylmäkaappien kautta. Paikkoja löytyy 50 vainajalle.
Krematorion uuni toimii maakaasulla. Uunin pintamateriaali on metallia.
Vaikka tilassa oli eri materiaaleja, sointui niiden harmaa värimaailma toisiinsa.
Vain erilaisissa johdoissa, mittareissa yms. oli vahvoja huomiovärejä.
Prosessin
etenemistä voidaan seurata tästä uunin kyljessä olevasta
näyttötaulusta.
Uunin kapasiteetti on 1700-1800 vainajaa vuodessa.
Rakennuksessa
on paljon tekniikkaa ja johtoja ja mittareita jne.
Rakennuskustannukset olivat n. 3 miljoonaa €,
josta laitteisto vei 800 000 €.
Siitä uunin osuus oli noin 400 000.
"Minä
jätän teille rauhan.
Oman rauhani minä annan teille,
en sellaista jonka
maailma antaa.
Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon."
Joh 14:27
Valokuvat: Kirsi Tahkola, Vatialan krematorio 9.5.2013.
