sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Pellon kultaa ja olkikruunuja



Tänä syksynä hurahdin taas himmeleihin! Pitkästä aikaa!

Perkasin rukiin oljista esiin ihanan kiiltävää pellon kultaa.  Tänä vuonna olkien löytäminen olikin työn takana, sillä kasvuvuosi oli aivan onneton.

Olen istunut monia tunteja nautiskellen radio- ja tv-ohjelmista, joululevyistä, yön hiljaisuudesta... ja samalla antanut sormien kulkea himmeänkiiltävien olkien lomassa - pujotellen, kiertäen, solmien, rakentaen.

Joulunaluskiireetkin unohtuivat olkien lumoon ja rauha laskeutui mieleen - himmeleitä tehdessä tuntee olevansa tekemisissä omien juurien kanssa, suomalaisen perinteen ytimessä uusien mahdollisuuksien äärellä. Tällaiselle maata rakastavalle ihmiselle on antoisaa työstää materiaali alusta loppuun, pellon korsista parvekkeella loistavaksi kruunuksi.




Ensi kesänä yritän vielä kasvattaakin itse muutaman neliön ruista - vaikka oletuksena on, että tulos ei tule olemaan kaksinen... :) Eli taitaa olkien etsiminen taas mennä ostohommiksi - ja vaikeaa tulee olemaan niiden löytäminen - syyskylvön aika ainakin oli ihan mahdoton.

Kävin joulun alla myös tutustumassa Voipaalan taidekeskuksessa himmelitaiteilija Laimi Mäen  tekemiin huikeisiin himmeleihin, alla niistä muutamia kuvia.


Himmeli: Laimi Mäki

Himmeli: Laimi Mäki


Himmeli: Laimi Mäki


Himmeli: Laimi Mäki

Himmeli: Laimi Mäki

maanantai 2. tammikuuta 2012

Ihanaa uuden opettelua!

Joulu on käsityömyyjäisten aikaa - mukaan vaan! :)

Yksi myyntituotteeni oli pikkukukkarot/-laukut. Niiden tekeminen oli uusi taito opeteltavaksi, piti harjoitella mm. kukkaronkehysten kiinnittämisen tekniikkaa.

Alla olevissa kuvissa ovat minun ensimmäiset pikkulaukkuni. Auksi tekeminen oli hidasta kokeilua ja jos tekee yksilöllisiä, mietittyjä töitä, niin jokaisen työn suunnitteluun ja tarinan kehittelyyn menee hyvänlaisesti aikaa. Ei tällä systeemillä siis palkoille pääse, mutta käsitöiden tekeminen on rauhoittavaa, terapeuttista ja niin MUKAVAA! :) 






Tämä punakuvioinen laukku on puisella leimasimella käsin painettua puuvillaa. Pinnalle ompelin maailmalla kierrelleitä, vanhoista vaatteista ja varastoista kerättyjä nappeja - monta tarinaa kerrottavana!






Onnea tuova :) norsulaukku on tehty teollisesti painetusta puuvillakankaasta, olkahihnanyöri on hyvän ystävän käsityöläistädin perintöä, metallinen norsu on kulkenut thaimaalaisen paidan nappina monet matkat - kun laukun kanssa kulkee, norsu hiljaa kilisee onnellisia säveliä.






Sinisen laukun puuvillakangas on värjätty solmubatiikkitekniikalla, oranssi päälle ommeltu kukkanen on käsin virkattua pitsiä ja nappi löytyi mummulta peritystä nappilaatikosta. Vanhat tavarat saavat uuden mahdollisuuden kertoa tarinaansa ja olla osallisina uusissa tarinoissa...


...tarinoissa, joihin käsityön tekijä ei enää voi vaikuttaa. Nämäkin pikkulaukut ovat jo saaneet uuden kodin... :)
Synnytetyt teokset kulkevat omia, tekijälle tietämättömiä, polkujaan...



Tähän liittyen pohdittavaksi vielä Tuovi Määttäsen runo kokoelmasta Oranssikuu, 2002

Korienpunoja, laukuntekijä
kenelle solmit kaunista koria,
kenelle tikkaat nahkaista laukkua?

Hänelle teen, joka laukussa kantaa
korissa kantaa kannen alla
viinipulloa, aurinkorasvaa,
pokkarikirjoja, turistikarttaa,
tanssikenkiä, rakkauslauluja

kenelle vielä?

Hänelle teen, joka laukussa kantaa
korissa kantaa kannen alla
aapiskirjoja, lämmintä leipää,
maitoa, marjoja, malarialääkettä,
puhdasta paitaa, virkkuupeittoa

kenelle vielä?
 

Hänelle teen, joka laukussa kantaa,
korissa kantaa kannen alla
 pommia, aseita, ammuksia,
räjähdyspanosta, ruumisarkkuja,
sirpaleita ja palavaa seinää
kostoa, itkua,
kuolemaa
omaansa ja muiden.
Free Hit Counter