Elokuvien viisautta

Minä olen innokas elokuvien katsoja. Joskus elokuvista nousee esiin myös omaan elämään vaikuttavia asioita. Olen löytänyt elämänfilosofiaa mm. vanhasta ihanasta Bridget Jonsin päiväkirjasta. Aina kun tärkeänä kokkailen vieraille tai teen lahjoja tai siivoilen kotia juhlia varten kauhistellen miten mikäkin kohta on rempallaan, kaivan esiin muistoistani BJ:n päiväkirjan opetuksen: sinisen "narukeiton". Siinä Colin Firth nauraa Bridgetin siniselle keitolle vakuuttaen, että hyvät ystävät tulevat Bridgetin kanssa syömään ja juomaan ja juhlimaan juuri Bridgetin vuoksi, eivätkä hänen keittotaitojensa takia. Se on niin ihanan lohdullinen ja lämmin tapa ajatella - ei tärkeää ole se kaikki ulkoinen krumeluuri vaan ystävyys ja tunne ja välittäminen. Ja elämä on taas vähän helpompaa...

Tänä jouluna minä vietin melkoisen tovin aikaani tekemällä erilaisia - ihan outoja ja varmaan mitä suurimmassa määrin turhia - joululahjoja. Sormien väkertäessä mielessä pyörivät iloiset ajatukset lahjan saajasta, yhteisistä kokemuksistamme ja heidän tärkeydestään omassa elämässäni.

Tässä on kuva parista tekeleestä.

Kuva 1:

"Polonavain-kaulakorut" on tehty Paolan ensimmäisen auton virta-avaimista. Ajattelin niillä olevan Paulalle ja Pekalle tunnearvoa - ehkä ne tuovat heille mieleen moninaiset seikkailut Polon matkassa!

Kuvat 2 ja 3:

Pienoiselle Vilmukalle ompelin "Vilma´s Fleacircus" mekon, jonka mukana kulkee melkoinen määrä pieniä ötököitä napitettuna halmaan tai hihansuihin, "kirppujen" paikkaa voi vaihdella mielin määrin tai vaikka ottaa kaikki pois... Eri asia on tietenkin voiko tätä kolttua päällä kauheasti pitää... :)

Käsityö on voimauttavaa

Joulun lähestyessä olen taas innostunut yhä enemmän käsityöhommiin (ja opiskelu onkin ollut sitten vähän tahmeampaa...). Viime viikkoina olen elvyttänyt tumppujen ja sukkien tekemisen taitoa vuosien takaa - peukaloon ja kantapäähän paluu! Sain Anjalta pussukallisen kierrätysvillalankoja ja siitä innostus taas putkahti ilmoille. Neulominen on ollut todella rentouttavaa, vaikka ensimmäinen sukka meneekin uusiksi (juuri nyt työn alla) - neulonnan ohella TV kertoo samalla minulle maailman tapahtumista ja ajankohtaisista asioista tai esittää jännittäviä elokuvia tai tosiTv-sarjoja - ja samalla minä mietin mitä värejä missäkin kohdassa yhdistelisin, millaista kuviota alkaisin tekemään... Istun ja rentoudun ja jännitykset katoavat. Se on ihanaa ja vangitsevaa! Käsin tekeminen on lahja meille kaikille.

Siitä kirjoittaa mm. Heljä Järnefelt (2006) Käspaikan sivuilla http://www.kaspaikka.fi/opettajanpoyta/artikkeleja/HJ-Kaspaikan-artikkeli.swf

(Kuvassa tämän syksyn toiset tumput; halusin niistä oikein paksut ja lämpimät, joten käytin moninkertaista lankaa ja vielä kuvioneuleena, joten koko ajan tumpun sisällä kulkee lankajuoksuja ikään kuin vuorikerroksena)

Kaikki hauska on unelmaa

"Todellisuuden kriteeri on, että se on kovaa ja karheaa.
Siihen sisältyy iloja, mutta ei hauskuutta. Kaikki hauska on unelmaa."

Simone Weil, 1976, kirjassa Painovoima ja armo, s.83.
Simone Weil on ranskalainen filosofi ja kirjailija.

Jo aamusta hiipi unelma tähän päivään. Olimme Pukama -ryhmän kanssa Tampereella näyttelykierroksella. Ohjelmaan sisältyi viihtyminen lastenkulttuurikeskus Rullassa ANTERO VIPUSEN AARREARKKU - Kalevalan tarinoita lapsille - näyttelyssä ja Villa Macin galleriassa ja näyttelyssä. Rullassa otettiin lisäosia valokuvasarjaamme maailman ihanin aikuinen nainen ja laulettiin Kalevalaisia lauluja nelipolvista trokeeta käyttäen. Syömässä käytiin kalaravintola Kalaxissa Verkarannassa, jossa oli maukasta ruokaa säestettynä yhteiskunnan epäkohdista kertovalla rapillä (!). Päivän yllä kilisi keskustelumme helminauha - ideat, kokemukset ja tärkeät asiat jaettiin. Ja todellisuus jäi tämän päivän ajaksi seisoskelemaan kovana ja karheana nurkan pielen taakse...

Taivaskatto

"Maailma on pyöreä ja litteä. Suurena kupuna kaareutuu sen ylle kiinteä katto, kirjokansi. Jakuuttien mukaan se on kuin tehty useista pingotetuista nahoista. Tähdet ovat tuossa telttakankaassa olevia reikiä, joista takana hohtava valo siivilöityy. Joskus jumalat raottavat kangasta nähdäkseen, mitä maan päällä tapahtuu, ja silloin maassa nähdään valojuovia, tähdenlentoja. Onnellinen on se, joka sattuu näkemään taivaan raon, sillä hän saa sen, mitä hän sillä hetkellä toivoo jumalalta.

Reunoilla taivas on niin lähellä maata, ettei siellä ihminen pysty suorana kulkeman. Vain taivaanääreläiset, joita myös lintukotolaisiksi kutsutaan, voivat asua maailman reunalla. He syövät linnunmunia ja ovat niin pieniä, että mahtuvat reen alle tappelemaan. Heidän saarellaan, lintukodossa on aina kesä."

Näin kerrotaan ihanassa Puiden Kansa -kirjassa (Kovalainen R, Seppo S; 1997). Tähän pimeimpään syksyaikaan on vaikuttavaa katsella tähtiä ja etsiä niitä valojuovia, jotta pääsisi jumalalta toivomaan.

Toivomaan...

Juuri tänään toivoisin terveyttä kaikille - kaiken muun sairauden lisäksi influenssa riepottaa koko maapalloa. Vasta lähellä olevat ihmiset ja heidän kohtalonsa saavat tämän näyttäytymään todellisena. Lämmin ja nauravainen ystävämme naapurustosta joutui eilen lähtemään yllättäin taivaan kotiin - ehkä lintukodon kaltaiseen ikuiseen kesään ja kukkien keskelle, joita hän niin rakasti. Ja tänään taivas itkee....

Elvyttävät luontokokemukset

Kirjastosta tuli tänään ilmoitus, että kirjat ovat muutaman päivän sisällä menossa vanhaksi. Ja varauksia on monestakin kirjasta. Päätin vielä pikaisesti palata selailemaan kohta palautettavaksi joutuvia kirjoja.

Luontokokemuksen myönteistä vaikutusta ihmiselle kutsutaan elpymiseksi, kertoo Kirsi Salonen kirjassaan Mieli ja maisemat, eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma (Edita, 2005), s. 64-66.

Elvyttävyystutkimus on osittanut, että

- luontoympäristöllä on erityisen voimakas elvyttävä vaikutus

- elvyttävä vaikutus syntyy hyvin nopeasti

- elvyttävät elementit eivät välttämättä ole dramaattisia

- mielipaikassa olemisen lisäksi pelkkä näkymä voi riittää elvyttävään vaikutukseen

- elvyttävä elämys voi syntyä tahdosta riippumatta

- elvyttävää vaikutusta ei heti huomaa.

Äänimaisemakin tukee parhaimmillaan luonnonläheistä maisemaa. Linnun laulu ja veden solina ovat kaikkein miellyttävimpinä koettuja ääniä. Niiden olemassaolo lisää rakennetunkin ympäristön miellyttävyyttä.

Elvyttäville kokemuksille on tyypillistä paikassa syntyvä lumoutuminen, arkipäivästä irtautuminen, paikan tai maiseman ulottuvaisuuden ja yhtenäisyyden tuntu sekä ympäristön sopivuus itselle.

.

.

.

Täytyy sanoa, että tänä vuonna ensilumen tulo oli minulle erityisen elvyttävä kokemus - lumi raikasti marraskuisen ruskean maan. Joten säntäsin kameran kanssa Kaukajärven rannalle nauttimaan piiskaavasta lumisateesta!

Ja tänään meidän perhe on hiljalleen toipumassa (sika?)influenssasta ja olisi kyllä kovasti tarpeen jonkinlainen elvyttävä luontokokemus. Voisiko sellaisen jotenkin järjestää lähiökerrostaloasuntoon?

Syksyn satoa

Kyllä syksy on ihanaa aikaa! Sadonkorjuu tuntuu aidolta ja alkuperäiseltä.

Tänä vuonna ollaan kerätty marjoja ja vähän sieniäkin. Ja on ihanaa, kun on ystäviä, jotka muistavat luonnon herkuin: suppiksia,  puolukoita, lehtikaalia sekä porkkanoita. Olemme saaneet myös pussitolkulla omenoita: punaista kanelia ja bergiusta ja olemme niistä kuivanneet muutaman ison purkillisen omenasiivuja talven herkuksi.

Syksyn satoa olemme nauttineet esimerkiksi herkullisen sienikeiton muodossa. Syksy antaa meille myös muunlaista satoa - viimeksi keräsin Töölöstä hevoskastanjan kauniita siemeniä taskut täyteen, kuin puusta veistettyjä palleroita...

Luonnon annista nauttiessa tulee maanläheinen ja luonnonmukainen olo! Me hamsterit!

Vanhan muurin halkeamia

Selailin jälleen Gaston Bachelardin upeaa teosta Tilan poetiikka ja luomouduin taas sen runolliseen ja filosofiseen maailmaan, vaikka pitäisi jo olla nukkumassa. Jokaisen meistä pitäisi miettiä ympäristöämme - paikkaamme ja tilaamme siinä, oudoilla ja ihmeellisillä tavoilla.

Tässä kirjasta lainaus:
Moni muu ennen minua on muistuttanut Leonardo da Vincin neuvosta maalareille, jotka turhaan hakivat inspiraatiota luonnosta. "Katselkaa vanhan muurin halkeamia uneksijan silmin", oli hänen kehotuksensa. Eikö noissa ajan piirtämissä viivoissa ole kaikkeuden luonnos? Eikö jokainen meistä ole nähnyt muutamassa kattoon ilmaantuneessa viivassa uuden mantereen kartan? Runoilija tietää kaiken tämän. Ja puhuakseen omalla tavallaan noista sattuman luomista kaikkeuksista, jotka ovat piirroksen ja uneksinnan välimuotoja, hän menee niihin asumaan. Halkeillut katto on maailma, josta hän löytää itselleen oleskelunurkkauksen.
(s.311-312)

Ensimetrejä

Minä tykkään

...

tutkia luontoa...

ihmetellä maailman menoa...

taiteilla...

tehdä käsitöitä...

tutustua juuriin ja mytologiaan...

tuunata...

valokuvata...

möyriä puutarhassa...

oppia aina uutta...

matkustaa pohjoiseen... Kuusamoon...

ihailla kasvien olemusta...

nauraa hauskoille ja humoristisille asioille...

mussuttaa suklaata ja salmiakkia...

sukeltaa fantasiaan...

tunnelmoida jouluna...

.

.

Taiteenalani on pääasiassa tekstiili. Teen paljon muutakin, mutta mielenkiintoisimmaksi koen tekstiilin muokkaamisen. Teen joskus päälle puettavaa taidetta, rakennan asuja vanhoista vaatteista, jätekankaista ja romuista - sellaisia, jota ei aina voi käyttää...

Olen sitä mieltä, että taide ei ole vain tuote vaan se on kokemus - ja myös päällä kannettava teos voi herättää tunteita, ajatuksia, dialogia. Ja olla taidetta!

Näissä kuvissa on teokseni MATRIARKKA vuodelta 2008 (mikroaaltouunissa värjätty kangas, goottimallinen leikaus) - Hallitseva Nainen.

MATRIARKALLE kuuluvan korun olen tehnyt naarasporon sarvesta - voimakkaan ja mahtavan naarasporon...

Mutta asu on miehen päällä?