Kaikki hauska on unelmaa

"Todellisuuden kriteeri on, että se on kovaa ja karheaa.
Siihen sisältyy iloja, mutta ei hauskuutta. Kaikki hauska on unelmaa."

Simone Weil, 1976, kirjassa Painovoima ja armo, s.83.
Simone Weil on ranskalainen filosofi ja kirjailija.

Jo aamusta hiipi unelma tähän päivään. Olimme Pukama -ryhmän kanssa Tampereella näyttelykierroksella. Ohjelmaan sisältyi viihtyminen lastenkulttuurikeskus Rullassa ANTERO VIPUSEN AARREARKKU - Kalevalan tarinoita lapsille - näyttelyssä ja Villa Macin galleriassa ja näyttelyssä. Rullassa otettiin lisäosia valokuvasarjaamme maailman ihanin aikuinen nainen ja laulettiin Kalevalaisia lauluja nelipolvista trokeeta käyttäen. Syömässä käytiin kalaravintola Kalaxissa Verkarannassa, jossa oli maukasta ruokaa säestettynä yhteiskunnan epäkohdista kertovalla rapillä (!). Päivän yllä kilisi keskustelumme helminauha - ideat, kokemukset ja tärkeät asiat jaettiin. Ja todellisuus jäi tämän päivän ajaksi seisoskelemaan kovana ja karheana nurkan pielen taakse...

Taivaskatto

"Maailma on pyöreä ja litteä. Suurena kupuna kaareutuu sen ylle kiinteä katto, kirjokansi. Jakuuttien mukaan se on kuin tehty useista pingotetuista nahoista. Tähdet ovat tuossa telttakankaassa olevia reikiä, joista takana hohtava valo siivilöityy. Joskus jumalat raottavat kangasta nähdäkseen, mitä maan päällä tapahtuu, ja silloin maassa nähdään valojuovia, tähdenlentoja. Onnellinen on se, joka sattuu näkemään taivaan raon, sillä hän saa sen, mitä hän sillä hetkellä toivoo jumalalta.

Reunoilla taivas on niin lähellä maata, ettei siellä ihminen pysty suorana kulkeman. Vain taivaanääreläiset, joita myös lintukotolaisiksi kutsutaan, voivat asua maailman reunalla. He syövät linnunmunia ja ovat niin pieniä, että mahtuvat reen alle tappelemaan. Heidän saarellaan, lintukodossa on aina kesä."

Näin kerrotaan ihanassa Puiden Kansa -kirjassa (Kovalainen R, Seppo S; 1997). Tähän pimeimpään syksyaikaan on vaikuttavaa katsella tähtiä ja etsiä niitä valojuovia, jotta pääsisi jumalalta toivomaan.

Toivomaan...

Juuri tänään toivoisin terveyttä kaikille - kaiken muun sairauden lisäksi influenssa riepottaa koko maapalloa. Vasta lähellä olevat ihmiset ja heidän kohtalonsa saavat tämän näyttäytymään todellisena. Lämmin ja nauravainen ystävämme naapurustosta joutui eilen lähtemään yllättäin taivaan kotiin - ehkä lintukodon kaltaiseen ikuiseen kesään ja kukkien keskelle, joita hän niin rakasti. Ja tänään taivas itkee....

Elvyttävät luontokokemukset

Kirjastosta tuli tänään ilmoitus, että kirjat ovat muutaman päivän sisällä menossa vanhaksi. Ja varauksia on monestakin kirjasta. Päätin vielä pikaisesti palata selailemaan kohta palautettavaksi joutuvia kirjoja.

Luontokokemuksen myönteistä vaikutusta ihmiselle kutsutaan elpymiseksi, kertoo Kirsi Salonen kirjassaan Mieli ja maisemat, eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma (Edita, 2005), s. 64-66.

Elvyttävyystutkimus on osittanut, että

- luontoympäristöllä on erityisen voimakas elvyttävä vaikutus

- elvyttävä vaikutus syntyy hyvin nopeasti

- elvyttävät elementit eivät välttämättä ole dramaattisia

- mielipaikassa olemisen lisäksi pelkkä näkymä voi riittää elvyttävään vaikutukseen

- elvyttävä elämys voi syntyä tahdosta riippumatta

- elvyttävää vaikutusta ei heti huomaa.

Äänimaisemakin tukee parhaimmillaan luonnonläheistä maisemaa. Linnun laulu ja veden solina ovat kaikkein miellyttävimpinä koettuja ääniä. Niiden olemassaolo lisää rakennetunkin ympäristön miellyttävyyttä.

Elvyttäville kokemuksille on tyypillistä paikassa syntyvä lumoutuminen, arkipäivästä irtautuminen, paikan tai maiseman ulottuvaisuuden ja yhtenäisyyden tuntu sekä ympäristön sopivuus itselle.

.

.

.

Täytyy sanoa, että tänä vuonna ensilumen tulo oli minulle erityisen elvyttävä kokemus - lumi raikasti marraskuisen ruskean maan. Joten säntäsin kameran kanssa Kaukajärven rannalle nauttimaan piiskaavasta lumisateesta!

Ja tänään meidän perhe on hiljalleen toipumassa (sika?)influenssasta ja olisi kyllä kovasti tarpeen jonkinlainen elvyttävä luontokokemus. Voisiko sellaisen jotenkin järjestää lähiökerrostaloasuntoon?