"Maailma on pyöreä ja litteä. Suurena kupuna kaareutuu sen ylle kiinteä katto, kirjokansi. Jakuuttien mukaan se on kuin tehty useista pingotetuista nahoista. Tähdet ovat tuossa telttakankaassa olevia reikiä, joista takana hohtava valo siivilöityy. Joskus jumalat raottavat kangasta nähdäkseen, mitä maan päällä tapahtuu, ja silloin maassa nähdään valojuovia, tähdenlentoja. Onnellinen on se, joka sattuu näkemään taivaan raon, sillä hän saa sen, mitä hän sillä hetkellä toivoo jumalalta.
Reunoilla taivas on niin lähellä maata, ettei siellä ihminen pysty suorana kulkeman. Vain taivaanääreläiset, joita myös lintukotolaisiksi kutsutaan, voivat asua maailman reunalla. He syövät linnunmunia ja ovat niin pieniä, että mahtuvat reen alle tappelemaan. Heidän saarellaan, lintukodossa on aina kesä."
Näin kerrotaan ihanassa Puiden Kansa -kirjassa (Kovalainen R, Seppo S; 1997). Tähän pimeimpään syksyaikaan on vaikuttavaa katsella tähtiä ja etsiä niitä valojuovia, jotta pääsisi jumalalta toivomaan.
Toivomaan...
Juuri tänään toivoisin terveyttä kaikille - kaiken muun sairauden lisäksi influenssa riepottaa koko maapalloa. Vasta lähellä olevat ihmiset ja heidän kohtalonsa saavat tämän näyttäytymään todellisena. Lämmin ja nauravainen ystävämme naapurustosta joutui eilen lähtemään yllättäin taivaan kotiin - ehkä lintukodon kaltaiseen ikuiseen kesään ja kukkien keskelle, joita hän niin rakasti. Ja tänään taivas itkee....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti