Selailin jälleen Gaston Bachelardin upeaa teosta Tilan poetiikka ja luomouduin taas sen runolliseen ja filosofiseen maailmaan, vaikka pitäisi jo olla nukkumassa. Jokaisen meistä pitäisi miettiä ympäristöämme - paikkaamme ja tilaamme siinä, oudoilla ja ihmeellisillä tavoilla.
Tässä kirjasta lainaus:
Moni muu ennen minua on muistuttanut Leonardo da Vincin neuvosta maalareille, jotka turhaan hakivat inspiraatiota luonnosta. "Katselkaa vanhan muurin halkeamia uneksijan silmin", oli hänen kehotuksensa. Eikö noissa ajan piirtämissä viivoissa ole kaikkeuden luonnos? Eikö jokainen meistä ole nähnyt muutamassa kattoon ilmaantuneessa viivassa uuden mantereen kartan? Runoilija tietää kaiken tämän. Ja puhuakseen omalla tavallaan noista sattuman luomista kaikkeuksista, jotka ovat piirroksen ja uneksinnan välimuotoja, hän menee niihin asumaan. Halkeillut katto on maailma, josta hän löytää itselleen oleskelunurkkauksen.
(s.311-312)
Универсальная тушь
2 päivää sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti