Tänään oli melkeinpä tulipalopakkaspäivä
- Kuusamosssa saavutettiin talven pakkasennätys, mittari laski 37,1 pakkasasteeseen, meillä oli sentään vain -20 astetta ja ihanaa auringonvaloa.
Pienen pakkaslenkin jälkeen käperryin lukemaan jykevää tietopakettia kaikille luonnossa viihtyville ja siitä kiinnostuneille. Kyseessä on Mikko Rimmisen ja Kyösti Salokorven kirja Hämärä luonto, josta löytyy lajikuvauksia modernista faunasta: sikanaudasta, nestehukasta, uutisankasta, kuumasta koirasta, laiskamadosta...
...laiskamadosta... juuri sellainen olo on tänään...
" Tämän vähäeleisen otuksen tikapuuhermostosta ovat aikojen saatossa pienat lahonneet ja katkeilleet, joten se tyytyy unelmoimaan kaikkien eläinlajien välisestä veljeydestä ja tasa-arvosta. Välillä laiskamato hurmioituu lapsellisista haaveistaan niin, että se voi selittämättömältä näyttävän vaellusvietin kourissa törmäillä päättömästi jopa vaaksan päähän." (Hämärä luonto s.46)
Eipä totisesti ole tullut joululomalla paljon reissailtua, ja hermosto taitaa olla melko lailla lahonneessa tilassa. No - ensi viikolla alkaa taas matkustelut Helsinkiin ja on pakko ravistaa laiskamadon kaapu yltään.
Minusta tuntuu, että näin tänään pikku lenkilläni todisteita toisen urbaanin otuksen liikehdinnästä, nimittäin kuuman koiran.
" Kuuman koiran pitkulainen ruumis tuo mieleen jalattoman mäyräkoira Jepen. Surkastuneita tarttumaelimiään apuna käyttäen se raahautuu tuli hännän alla pitkin törkyistä asfalttia. Kuuman koiran turkki on useimmiten kärventynyt olemattomiin, ja sen epämiellyttävän nahkeaan ihoon tarttuu kadulta erilaisia roskia ja paperitolloja, joihin se kääriytyy yöksi säilyttääkseen ruumiinlämpönsä... ...Tuhoontuomittuja ovat yritykset kesyttää tämä katujen kasvatti sylikoiraksi; halattaessa sen sisäelimet saattavat muljahtaa molemmista päistä ulos, ja vähintäänkin se ruiskauttaa kellertävät jätöksensä valkoisen paidan rinnuksille." (Hämärä luonto s. 44)
Joku oli varmasti yrittänyt sen pelastaa pakkasesta turvaan ja se raukka oli sisäelimensä muljauttanut ulos. Hangessa oli jäljellä vain keltainen läikkä tästä kohtaamisesta. (Nappasin tästä todistusaineistoksi valokuvankin, se on tuossa ylempänä)
Kaiken kaikkiaan Hämärä luonto on silmiä avaava ja ratkiriemukas lukemiskokemus! Saattaapa näistä eläimistä löytyä aiheita tuleviin opetuksiinkin...
Hauska pakkaspäivä!
