Minä olen ollut luonnosta ja ympäristöstä kiinnostunut jo nuoruudestani asti. Niinpä meillä kierrätetään kodin normaalit kierrätyskelpoiset jätteet: paperit, kartongit, biojätteet, metallit, lasit ja tietysti ongelmajätteetkin. Ja vanhat vatteet.
.
Nuorempana olin asian suhteen aika mustavalkoinen - niinkuin nuoruuteen kuuluukin! - en ymmärtänyt miksi kaikki eivät kierrätä, välitä luonnon säilymisestä, vihreistä elämänarvoista. Oman opiskelualani ja ammattinikin olen valinnut juuri näihin luontoarvoihin perustuen.
.
Nykyäänkin pidän näitä asioita todella tärkeinä, mutta elämä on koulinut; on vaan hyväksyttävä, että meitä on täällä niin monin eri tavoin ajattelevia - ja tuntuu, että aika paljon niitäkin, jotka eivät juurikaan ajattele :) - ihan mikä tahansa asia ymmärretään niin monin eri tavoin.
Minulle kierrätyksestä on nykyään tullut ilon ja taiteenkin lähde. Saan muutamalta hyvältä ystävältä heidän tarpeettomiksi jääneitä vaatteitaan ja tekstiilejä - niistä sitten suunnittelen ja rakentelen uusia vaatteita, myös vaatteita, joita ei voi käyttää ja erilaisia sisustustekstiilejä. Esimerkiksi lempparihousuni on koottu kaksista eri farkuista ja polvet paikattu vielä pitseillä. Monet villapaitani olen muokannut vanhoista leikkelemällä ja kirjomalla.
Minulle kierrätyksestä on nykyään tullut ilon ja taiteenkin lähde. Saan muutamalta hyvältä ystävältä heidän tarpeettomiksi jääneitä vaatteitaan ja tekstiilejä - niistä sitten suunnittelen ja rakentelen uusia vaatteita, myös vaatteita, joita ei voi käyttää ja erilaisia sisustustekstiilejä. Esimerkiksi lempparihousuni on koottu kaksista eri farkuista ja polvet paikattu vielä pitseillä. Monet villapaitani olen muokannut vanhoista leikkelemällä ja kirjomalla.
.
Kuvassa olevan punaisen, villaisen paidan sain alunperin veljeni vaimolta; otin siitä korkean kauluksen pois, muotoilin kaula-aukon uudelleen ja lyhensin helmasta. Tykkään näyttävistä ja hörhelöisistäkin hihansuista, joten paidasta irroitetuista osista tein siihen uudet hihansuut, jotka kirjoin.
.
.
Nyt täytyy vaan sanoa, että eikun hihat heilumaan!
sinustakin tulee esiin uusia piirteitä..minulle joka ainoastaan tämän kautta olen tutustunut...kiitos koskettavasta kommentista blogiini, mun yksi kipeimmistä(positiivisella tavalla..herkistävä..)muistoista liittyy Tampereen aikaan Sinin synnyttyä kun sun äidiltä(tai sitten teiltä..en muista kummalta mut liitän sen "teihin")tuli sairaalaan kukkia ja ihana koskettava kortti missä oli runo "kun on oikein pieni...voi lentää linnun untuvalla.. jne..." luin sitä monesti silloin ja se tuntui olevan juuri Sinille...edelleen se muisto herkistää...
VastaaPoista