Kirjastosta tuli tänään ilmoitus, että kirjat ovat muutaman päivän sisällä menossa vanhaksi. Ja varauksia on monestakin kirjasta. Päätin vielä pikaisesti palata selailemaan kohta palautettavaksi joutuvia kirjoja.
Luontokokemuksen myönteistä vaikutusta ihmiselle kutsutaan elpymiseksi, kertoo Kirsi Salonen kirjassaan Mieli ja maisemat, eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma (Edita, 2005), s. 64-66.
Elvyttävyystutkimus on osittanut, että
- luontoympäristöllä on erityisen voimakas elvyttävä vaikutus
- elvyttävä vaikutus syntyy hyvin nopeasti
- elvyttävät elementit eivät välttämättä ole dramaattisia
- mielipaikassa olemisen lisäksi pelkkä näkymä voi riittää elvyttävään vaikutukseen
- elvyttävä elämys voi syntyä tahdosta riippumatta
- elvyttävää vaikutusta ei heti huomaa.
Äänimaisemakin tukee parhaimmillaan luonnonläheistä maisemaa. Linnun laulu ja veden solina ovat kaikkein miellyttävimpinä koettuja ääniä. Niiden olemassaolo lisää rakennetunkin ympäristön miellyttävyyttä.
Elvyttäville kokemuksille on tyypillistä paikassa syntyvä lumoutuminen, arkipäivästä irtautuminen, paikan tai maiseman ulottuvaisuuden ja yhtenäisyyden tuntu sekä ympäristön sopivuus itselle.
.
.
.
Täytyy sanoa, että tänä vuonna ensilumen tulo oli minulle erityisen elvyttävä kokemus - lumi raikasti marraskuisen ruskean maan. Joten säntäsin kameran kanssa Kaukajärven rannalle nauttimaan piiskaavasta lumisateesta!
Ja tänään meidän perhe on hiljalleen toipumassa (sika?)influenssasta ja olisi kyllä kovasti tarpeen jonkinlainen elvyttävä luontokokemus. Voisiko sellaisen jotenkin järjestää lähiökerrostaloasuntoon?
