Omenaputouksia

Syksy on ihan parasta aikaa!


Nyt saadaan nauttia "superruokaa" mielin määrin. Luonto tarjoilee herkkuja suurella kädellä! Tautien selätykseen omenoita, kurpitsansiemeniä, kuusenkerkkäteetä ja kaikenlaisia droppeja. Mutta kaikkein parasta "lääkettä" on luonnossa liikkuminen. Ihanat aamusumut, syksyn mehevät värit ja suuremmoiset värikartat eri sävyistä, mehukkaat hedelmät ja sienet, sateen kastelemat pellot, kimaltelevat sadepisarat...

Ja tämähän on nyt myös tieteellisesti todistettu, asiasta on julkaissut tutkimuksen mm. the Environmental Science and Technology Journal. Tässä linkki BBC:n juttuun. http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/8654350.stm

MENNÄN METSÄÄN! :)

Kesä!

Lämpimin toukokuu sataan vuoteen!

.

.

Mistä tietää, että on kesä?

.

Hyönteisistä - ne alkavat surista ja pöristä kukkien ympärillä, kesän kiihkoa täynnä... humaltuen herkullisista tuoksuista, kiihottavista väreistä, lisääntymisen riemusta!

...mutta joskus riemu voi loppua lyhyeenkin...

.

Kuusenkerkistä - kirpeähkön makuiset, vielä untuvaisen pehmeät ja hehkuvan vihreät kuusien vuosikasvaimet ojentelevat meille herkkuaan maisteltavaksi - vihreää kultaa pureskellessa kaikkoaa yskä ja sairaudet ja elinvoima virtaa suoniin!

.

Siitepölystä - luonto rakastelee, hedelmöittää ja hedelmöittyy, jakaen auliisti siitepölyään tuulien syliin levittäytymään yli maan! Tämä hedelmällisyyden humahdus näkyy kaikkialla keltaisena rakkauden pölynä... (nenäliinat esiin!)

.

Vuokoista - kun kevät vaihtuu kesään koristaa metsiä ja mantuja viattoman väriset valkovuokot, auringon hehkua säteilevät keltavuokot yhtyen kukkapenkeillä terälehtiään ylpeästi ojentelevien tulppaanien ja keinuen nyökkäilevien narsissien kesän tulon ylistykseen.
.

Rentukoista ja sorsapoikueista - Sulamisvesien täyttämät ojanvarret puhkeavat kukkimaan rentukkayhteiskuntien kasvaessa toinen toisensa viereen, ohjaamaan sorsapoikueiden uiskentelua tanssivan veden kanssa.

.

.

.

Minun lempiharrastukseni on valokuvaaminen - valokuvat ovat minun päiväkirjani, ne ovat minun muistiinpanoni, ne luovat minulle uutta todellisuutta. Valokuvat tekevät maailmastani esteettisen - niihinvoi valita juuri ne kohdat talteen mitkä kiinnostavat ja rajata kaiken muun ulos. Voisipa elämääkin hallita niin helposti....

Laiskamato pakkaspäivänä

Tänään oli melkeinpä tulipalopakkaspäivä

- Kuusamosssa saavutettiin talven pakkasennätys, mittari laski 37,1 pakkasasteeseen, meillä oli sentään vain -20 astetta ja ihanaa auringonvaloa.

Pienen pakkaslenkin jälkeen käperryin lukemaan jykevää tietopakettia kaikille luonnossa viihtyville ja siitä kiinnostuneille. Kyseessä on Mikko Rimmisen ja Kyösti Salokorven kirja Hämärä luonto, josta löytyy lajikuvauksia modernista faunasta: sikanaudasta, nestehukasta, uutisankasta, kuumasta koirasta, laiskamadosta...

...laiskamadosta... juuri sellainen olo on tänään...

" Tämän vähäeleisen otuksen tikapuuhermostosta ovat aikojen saatossa pienat lahonneet ja katkeilleet, joten se tyytyy unelmoimaan kaikkien eläinlajien välisestä veljeydestä ja tasa-arvosta. Välillä laiskamato hurmioituu lapsellisista haaveistaan niin, että se voi selittämättömältä näyttävän vaellusvietin kourissa törmäillä päättömästi jopa vaaksan päähän." (Hämärä luonto s.46)

Eipä totisesti ole tullut joululomalla paljon reissailtua, ja hermosto taitaa olla melko lailla lahonneessa tilassa. No - ensi viikolla alkaa taas matkustelut Helsinkiin ja on pakko ravistaa laiskamadon kaapu yltään.

Minusta tuntuu, että näin tänään pikku lenkilläni todisteita toisen urbaanin otuksen liikehdinnästä, nimittäin kuuman koiran.

" Kuuman koiran pitkulainen ruumis tuo mieleen jalattoman mäyräkoira Jepen. Surkastuneita tarttumaelimiään apuna käyttäen se raahautuu tuli hännän alla pitkin törkyistä asfalttia. Kuuman koiran turkki on useimmiten kärventynyt olemattomiin, ja sen epämiellyttävän nahkeaan ihoon tarttuu kadulta erilaisia roskia ja paperitolloja, joihin se kääriytyy yöksi säilyttääkseen ruumiinlämpönsä... ...Tuhoontuomittuja ovat yritykset kesyttää tämä katujen kasvatti sylikoiraksi; halattaessa sen sisäelimet saattavat muljahtaa molemmista päistä ulos, ja vähintäänkin se ruiskauttaa kellertävät jätöksensä valkoisen paidan rinnuksille." (Hämärä luonto s. 44)

Joku oli varmasti yrittänyt sen pelastaa pakkasesta turvaan ja se raukka oli sisäelimensä muljauttanut ulos. Hangessa oli jäljellä vain keltainen läikkä tästä kohtaamisesta. (Nappasin tästä todistusaineistoksi valokuvankin, se on tuossa ylempänä)

Kaiken kaikkiaan Hämärä luonto on silmiä avaava ja ratkiriemukas lukemiskokemus! Saattaapa näistä eläimistä löytyä aiheita tuleviin opetuksiinkin...

Hauska pakkaspäivä!

Elvyttävät luontokokemukset

Kirjastosta tuli tänään ilmoitus, että kirjat ovat muutaman päivän sisällä menossa vanhaksi. Ja varauksia on monestakin kirjasta. Päätin vielä pikaisesti palata selailemaan kohta palautettavaksi joutuvia kirjoja.

Luontokokemuksen myönteistä vaikutusta ihmiselle kutsutaan elpymiseksi, kertoo Kirsi Salonen kirjassaan Mieli ja maisemat, eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma (Edita, 2005), s. 64-66.

Elvyttävyystutkimus on osittanut, että

- luontoympäristöllä on erityisen voimakas elvyttävä vaikutus

- elvyttävä vaikutus syntyy hyvin nopeasti

- elvyttävät elementit eivät välttämättä ole dramaattisia

- mielipaikassa olemisen lisäksi pelkkä näkymä voi riittää elvyttävään vaikutukseen

- elvyttävä elämys voi syntyä tahdosta riippumatta

- elvyttävää vaikutusta ei heti huomaa.

Äänimaisemakin tukee parhaimmillaan luonnonläheistä maisemaa. Linnun laulu ja veden solina ovat kaikkein miellyttävimpinä koettuja ääniä. Niiden olemassaolo lisää rakennetunkin ympäristön miellyttävyyttä.

Elvyttäville kokemuksille on tyypillistä paikassa syntyvä lumoutuminen, arkipäivästä irtautuminen, paikan tai maiseman ulottuvaisuuden ja yhtenäisyyden tuntu sekä ympäristön sopivuus itselle.

.

.

.

Täytyy sanoa, että tänä vuonna ensilumen tulo oli minulle erityisen elvyttävä kokemus - lumi raikasti marraskuisen ruskean maan. Joten säntäsin kameran kanssa Kaukajärven rannalle nauttimaan piiskaavasta lumisateesta!

Ja tänään meidän perhe on hiljalleen toipumassa (sika?)influenssasta ja olisi kyllä kovasti tarpeen jonkinlainen elvyttävä luontokokemus. Voisiko sellaisen jotenkin järjestää lähiökerrostaloasuntoon?