Minä olen innokas elokuvien katsoja. Joskus elokuvista nousee esiin myös omaan elämään vaikuttavia asioita. Olen löytänyt elämänfilosofiaa mm. vanhasta ihanasta Bridget Jonsin päiväkirjasta. Aina kun tärkeänä kokkailen vieraille tai teen lahjoja tai siivoilen kotia juhlia varten kauhistellen miten mikäkin kohta on rempallaan, kaivan esiin muistoistani BJ:n päiväkirjan opetuksen: sinisen "narukeiton". Siinä Colin Firth nauraa Bridgetin siniselle keitolle vakuuttaen, että hyvät ystävät tulevat Bridgetin kanssa syömään ja juomaan ja juhlimaan juuri Bridgetin vuoksi, eivätkä hänen keittotaitojensa takia. Se on niin ihanan lohdullinen ja lämmin tapa ajatella - ei tärkeää ole se kaikki ulkoinen krumeluuri vaan ystävyys ja tunne ja välittäminen. Ja elämä on taas vähän helpompaa...
Tänä jouluna minä vietin melkoisen tovin aikaani tekemällä erilaisia - ihan outoja ja varmaan mitä suurimmassa määrin turhia - joululahjoja. Sormien väkertäessä mielessä pyörivät iloiset ajatukset lahjan saajasta, yhteisistä kokemuksistamme ja heidän tärkeydestään omassa elämässäni.
Tässä on kuva parista tekeleestä.
Kuva 1:
"Polonavain-kaulakorut" on tehty Paolan ensimmäisen auton virta-avaimista. Ajattelin niillä olevan Paulalle ja Pekalle tunnearvoa - ehkä ne tuovat heille mieleen moninaiset seikkailut Polon matkassa!
Kuvat 2 ja 3:
Pienoiselle Vilmukalle ompelin "Vilma´s Fleacircus" mekon, jonka mukana kulkee melkoinen määrä pieniä ötököitä napitettuna halmaan tai hihansuihin, "kirppujen" paikkaa voi vaihdella mielin määrin tai vaikka ottaa kaikki pois... Eri asia on tietenkin voiko tätä kolttua päällä kauheasti pitää... :)
Opisimpa minä tuo pieni Wilmunen. Saisin nyhertää ja vaihtaa ötököitten paikkaa. Olet sinä vaan aika mestari. Käsityö on todella voimauttavaa. Kumpa moni voisi kokea sen saman ihmeen.
VastaaPoista