Majailua

PESÄ

Havumetsään tein unista asunnon,

kokoon kyhäsin ihmisen pesän.

Panin kirkkaasta itkusta ikkunat,

asuin lämmöllä loppuneen kesän.

Minun majaani kylällä moititaan

hatarammaksi harakanpesää.

Se pystyssä pysyy, niin puhutaan,

hädin tuskin tulevaan kesään.

Puhukoot. Kun tupa on tuulesta

niin sitä ei tuulet voi kaataa.

Tätä tölliä talvet vain tuudittaa.

Makeasti me pankolla maataan.

- osa Leena Krohnin runosta PESÄ -

Se on kummaa miten jotakin asiaa voi tehdä läpi yön, lähes aamuun asti, eikä edes huomaa väsymystään. Niin mulle kävi viime yönä - TAAS KERRAN.

Ompelin pienelle Vilmukalle 1-vuotissynttärilahjaksi oman piilopaikan - MAJAN, jonka kankaat olivat itse värjättyjä: vihreä solmuvärjättyä paksua puuvillaa ja kattossa oleva ohut läpikuultava puuvillakangas polttopainettua ja maalattua. Sisäteltta on valmista valoverhoa.

Majan pyöreä rakenne muodostuu hula-vanteen avulla, joka on majan sisälle solmittu kiinni nauhoin ja otettavissa hula-käyttöön helposti - nauhat vain auki ja hulaamaan. Majan katossa on kiinnityslenkki, josta majan voi ripustaa vaikka puun oksaan roikkumaan.

Katon reunan koristelin sadoin napein - ja niitä ommellessa sitä vierähti yö aamu viiteen asti! Välillä mietin, että meen nukkuun ihan just, tää nappi enää kiinni.... ja niinhän se jatkui.

Kuvista:

Ylimmäinen MAJA -kuva on napattu pikaisesti ulkona, kun olimme jo 1-v synttäreille lähdössä - tuuli liehuttaa helmuksia, kun mieheni, jonka olen kuvasta "siivonnut" pois :), pitää majaa niin korkealla. Alemmat kuvat yksityiskohtia katon reunan nappikoristelusta.

Tuntuu kivalta, että on sellaisia asioita, joista voi todella innostua ja unohtaa ajan kulun!

Onko sinulla joitakin intohimoja, joiden myötä ajankulu unohtuu?