Elämän kiertokulku

Kierrättäminen on tärkeää!

Kierrättäminen on viisasta!

Kierrättäminen on kivaa!

Minä olen ollut luonnosta ja ympäristöstä kiinnostunut jo nuoruudestani asti. Niinpä meillä kierrätetään kodin normaalit kierrätyskelpoiset jätteet: paperit, kartongit, biojätteet, metallit, lasit ja tietysti ongelmajätteetkin. Ja vanhat vatteet.

.

Nuorempana olin asian suhteen aika mustavalkoinen - niinkuin nuoruuteen kuuluukin! - en ymmärtänyt miksi kaikki eivät kierrätä, välitä luonnon säilymisestä, vihreistä elämänarvoista. Oman opiskelualani ja ammattinikin olen valinnut juuri näihin luontoarvoihin perustuen.

.

Nykyäänkin pidän näitä asioita todella tärkeinä, mutta elämä on koulinut; on vaan hyväksyttävä, että meitä on täällä niin monin eri tavoin ajattelevia - ja tuntuu, että aika paljon niitäkin, jotka eivät juurikaan ajattele :) - ihan mikä tahansa asia ymmärretään niin monin eri tavoin.

Minulle kierrätyksestä on nykyään tullut ilon ja taiteenkin lähde. Saan muutamalta hyvältä ystävältä heidän tarpeettomiksi jääneitä vaatteitaan ja tekstiilejä - niistä sitten suunnittelen ja rakentelen uusia vaatteita, myös vaatteita, joita ei voi käyttää ja erilaisia sisustustekstiilejä. Esimerkiksi lempparihousuni on koottu kaksista eri farkuista ja polvet paikattu vielä pitseillä. Monet villapaitani olen muokannut vanhoista leikkelemällä ja kirjomalla.

.

Kuvassa olevan punaisen, villaisen paidan sain alunperin veljeni vaimolta; otin siitä korkean kauluksen pois, muotoilin kaula-aukon uudelleen ja lyhensin helmasta. Tykkään näyttävistä ja hörhelöisistäkin hihansuista, joten paidasta irroitetuista osista tein siihen uudet hihansuut, jotka kirjoin.

.

.

Nyt täytyy vaan sanoa, että eikun hihat heilumaan!

Pääsiäisyö

Minun Pääsiäisperinteisiini on jo kauan kuulunut osallistuminen Pääsiäisyön messuun. Niin tänäkin Pääsiäisenä. Sisään mentiin pimennettyyn kirkkoon, ensimmäiset virret laulettiin ilman säestystä, kirkon mustat tekstiilit vaihdettiin valkoisiksi... monet asiat varsinaisen ilosanoman lisäksi koskettivat. Tänä vuonna erityisen mukavaa oli se, että kirkko olikin täynnä nuoria!

.

Ja musiikkia oli mukana paljon - pappi lauloi osan liturgiasta ja virsien osalta pääsi itsekin ääneen - laulaminen tekee hyvää!

.

"Kristus nousi kuolleista,... "

.

Suomalaiseen Messuun mahtuisi tavallisinakin pyhinä mukaan enemmän draamallisia osioita...

.

.

Kuva on näpsäisty Helsingin Johanneksen kirkosta eräänä sumuisena päivänä, kun olin menossa Norssiin. Johanneksen kirkko on Suomen suurin kivikirkko, joka on valmistunut vuonna 1891 ja on todella kaunis.

.

.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Vankien uusi harrastus

Tänään pongasin Aamulehdestä hauskan artikkelin, jonka olen omassakin elämässä usein huomannut - käsityö auttaa moneen asiaan! Britanniassa vankeja on opastettu käsitöiden maailmaan ja tuhannet vangit siellä ovat huomanneet, että koruompeluun ja tilkkutöihin on helppo jäädä koukkuun. Käsitöillä on ollut suuri vaikutus heidän mielentilaansa - aikaisemmin masentuneet vangit ovat löytäneet siitä apua oloonsa.

.

.

.

Tämä sopii oikein hyvin yhteen taideterapiasta tutun ajatuksen kanssa, jossa rikkinäisen ja jollain tapaa kaoottisen taustan omaavaa ihmistä ei tule aluksi laittaa tekemään kovin ekspressiivistä teosta, vaan hyvin strukturoitu tehtävä tuo järjestystä hänen elämäänsä. Jos puhutaan maalaamisesta, niin esimerkiksi märälle pohjalle maalatut akvarellivärit ovat hyvin ekspressiivisiä ja vaikeasti hallittavia, kun taas liiduilla esimerkiksi on helpompi hallita sitä jälkeä mitä tekee. Olen alkanut näiden oppien myötä ymmärtämään, että kuvataideopetuksessakin tarvitaan monen eri tyyppisiä tehtäviä - ei vain ekspressiivisiä, vaan jotkut hyvinkin strukturoituja.

... ja nyt neulomaan... :)

Majailua

PESÄ

Havumetsään tein unista asunnon,

kokoon kyhäsin ihmisen pesän.

Panin kirkkaasta itkusta ikkunat,

asuin lämmöllä loppuneen kesän.

Minun majaani kylällä moititaan

hatarammaksi harakanpesää.

Se pystyssä pysyy, niin puhutaan,

hädin tuskin tulevaan kesään.

Puhukoot. Kun tupa on tuulesta

niin sitä ei tuulet voi kaataa.

Tätä tölliä talvet vain tuudittaa.

Makeasti me pankolla maataan.

- osa Leena Krohnin runosta PESÄ -

Se on kummaa miten jotakin asiaa voi tehdä läpi yön, lähes aamuun asti, eikä edes huomaa väsymystään. Niin mulle kävi viime yönä - TAAS KERRAN.

Ompelin pienelle Vilmukalle 1-vuotissynttärilahjaksi oman piilopaikan - MAJAN, jonka kankaat olivat itse värjättyjä: vihreä solmuvärjättyä paksua puuvillaa ja kattossa oleva ohut läpikuultava puuvillakangas polttopainettua ja maalattua. Sisäteltta on valmista valoverhoa.

Majan pyöreä rakenne muodostuu hula-vanteen avulla, joka on majan sisälle solmittu kiinni nauhoin ja otettavissa hula-käyttöön helposti - nauhat vain auki ja hulaamaan. Majan katossa on kiinnityslenkki, josta majan voi ripustaa vaikka puun oksaan roikkumaan.

Katon reunan koristelin sadoin napein - ja niitä ommellessa sitä vierähti yö aamu viiteen asti! Välillä mietin, että meen nukkuun ihan just, tää nappi enää kiinni.... ja niinhän se jatkui.

Kuvista:

Ylimmäinen MAJA -kuva on napattu pikaisesti ulkona, kun olimme jo 1-v synttäreille lähdössä - tuuli liehuttaa helmuksia, kun mieheni, jonka olen kuvasta "siivonnut" pois :), pitää majaa niin korkealla. Alemmat kuvat yksityiskohtia katon reunan nappikoristelusta.

Tuntuu kivalta, että on sellaisia asioita, joista voi todella innostua ja unohtaa ajan kulun!

Onko sinulla joitakin intohimoja, joiden myötä ajankulu unohtuu?

Katso mitä tapahtuu

Kävin marraskuussa seminaarissa Heurekassa. Sieltä mukaan tarttui mielenkiintoisia juttuja - kaikkein mielenkiintoisin oli Meiju Niskalan esitelmä arjen löytöretkeilystä. Pohdinnat siitä miten yksilö ja yhteiskunta kohtaavat - "yhteiskunta silittää meistä rypyt pois" - ja mikä on sallittua, kenelle? Mikä on normaalia?

Hän kysyy

MITÄ TAPAHTUU, JOS...

- laitat kirjaston kirjojen mielenkiintoisiin kohtiin post it-lappuja, joissa kerrot mielipiteitäsi. Katso mitä tapahtuu. (Meiju Niskala löysi näin elämänkumppaninsa...) :)

- noppaat eli kuljet ykkösellä korttelin eteenpäin, kakkosella vasemmalle jne. Katso mitä tapahtuu. (Lue myös Luke Rhinehartin Noppamies)

- kuljet kaupungissa väärän kaupungin kartan avulla. Katso mitä tapahtuu.

- otat oikean kartan ja laitat sen päälle jonkun taskussasi olevan esineen, piirrät sen ääriviivan ja teet ääriviivan kartalla osoittaman iltalenkin. Katso mitä tapahtuu.

- kulje kaikki kaupungin kadut aakkosjärjestyksessä. Katso mitä tapahtuu.

- jätät perääsi roikkumaan pitkän punaisen langan. Katso mitä tapahtuu.

- otat kaupan kassalta (tai mistä tahansa löydätkin) jonkun hylkäämän kassakuitin. Menet kauppaan ja teet samat ostokset. Ja katso mitä tapahtuu.

- vietät päivän nurinpäin. Katso mitä tapahtuu.

- otat kaverikuvia valokuvauskopilla. Meiju Niskala on löytänyt satoja kavereita oudosta kaupungista seisomalla valokuvausautomaatin vierellä kyltin kanssa, jossa lukee alatko kaverikseni. Katso mitä tapahtuu.

- teet teatteriesityksen valvontakameralle ja sen takana oleville ihmisille. Katso mitä tapahtuu.

- menet piknikille parkkiruutuun. Katso mitä tapahtuu.

- käärit jotain pakettiin ja jätät toiselle löydettäväksi.

- seuraat keltaista (tai jotain muuta) väriä ja katso mihin päädyt.

- jätät bussikuskille kirjeen. Kirjoita se bussin takapenkillä ja lähetä eteenpäin matkustajien välityksellä bussikuskille. Katso mitä tapahtuu.

- hymyilet kaikille vastaantulijoille. Ja katso mitä tapahtuu.

Ja täältä löydät Meijun itse antamassa vinkkejä merkitykselliseen toimintaan Megapolis 2023 -tapahtumassa.

Hänellä on myös verkkosivu Summamutikka, josta löytyvät mm. Arjen löytöretkeilijän aakkoset - hienoja juttuja!

Minä olen sitä mieltä, että

TÄTÄ ME KAIKKI TARVITSEMME!

...mutta kellä on rohkeutta astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja antautua tuntemattomaan seikkailuun...

Mä oon jo jonkin aikaa himoinnut toteuttaa näistä yhden idean, mutta jossain vaiheessa unohdin sen, ennen kuin ehdin edes aloittaa -nimittäin kaupungin katujen kulkemisen aakkosjärjestyksessä. Lupaan aloittaa sen heti... tässä lähiaikoina... Ensimmäisenä näyttäisi olevan kohteena Aakkulankatu - eikä se edes ole kaukana! :)

Ps.

Viime aikoina on ainakin Helsingissä (ja kuulemma Tampereellakin tää on suosittua) näkynyt jonkin verran neulegraffiteja - oletko nähnyt sellaisia? Ne ovat mielenkiintoisia - pehmeä materiaali muuntaa niiden sanoman vähemmän aggressiiviseksi kuin maalatut graffitit - pehmeää anarkiaa, mielenkiintoinen ristiriita...

Pitää muistaa kuvata, kun seuraavan kerran näkee...

Laiskamato pakkaspäivänä

Tänään oli melkeinpä tulipalopakkaspäivä

- Kuusamosssa saavutettiin talven pakkasennätys, mittari laski 37,1 pakkasasteeseen, meillä oli sentään vain -20 astetta ja ihanaa auringonvaloa.

Pienen pakkaslenkin jälkeen käperryin lukemaan jykevää tietopakettia kaikille luonnossa viihtyville ja siitä kiinnostuneille. Kyseessä on Mikko Rimmisen ja Kyösti Salokorven kirja Hämärä luonto, josta löytyy lajikuvauksia modernista faunasta: sikanaudasta, nestehukasta, uutisankasta, kuumasta koirasta, laiskamadosta...

...laiskamadosta... juuri sellainen olo on tänään...

" Tämän vähäeleisen otuksen tikapuuhermostosta ovat aikojen saatossa pienat lahonneet ja katkeilleet, joten se tyytyy unelmoimaan kaikkien eläinlajien välisestä veljeydestä ja tasa-arvosta. Välillä laiskamato hurmioituu lapsellisista haaveistaan niin, että se voi selittämättömältä näyttävän vaellusvietin kourissa törmäillä päättömästi jopa vaaksan päähän." (Hämärä luonto s.46)

Eipä totisesti ole tullut joululomalla paljon reissailtua, ja hermosto taitaa olla melko lailla lahonneessa tilassa. No - ensi viikolla alkaa taas matkustelut Helsinkiin ja on pakko ravistaa laiskamadon kaapu yltään.

Minusta tuntuu, että näin tänään pikku lenkilläni todisteita toisen urbaanin otuksen liikehdinnästä, nimittäin kuuman koiran.

" Kuuman koiran pitkulainen ruumis tuo mieleen jalattoman mäyräkoira Jepen. Surkastuneita tarttumaelimiään apuna käyttäen se raahautuu tuli hännän alla pitkin törkyistä asfalttia. Kuuman koiran turkki on useimmiten kärventynyt olemattomiin, ja sen epämiellyttävän nahkeaan ihoon tarttuu kadulta erilaisia roskia ja paperitolloja, joihin se kääriytyy yöksi säilyttääkseen ruumiinlämpönsä... ...Tuhoontuomittuja ovat yritykset kesyttää tämä katujen kasvatti sylikoiraksi; halattaessa sen sisäelimet saattavat muljahtaa molemmista päistä ulos, ja vähintäänkin se ruiskauttaa kellertävät jätöksensä valkoisen paidan rinnuksille." (Hämärä luonto s. 44)

Joku oli varmasti yrittänyt sen pelastaa pakkasesta turvaan ja se raukka oli sisäelimensä muljauttanut ulos. Hangessa oli jäljellä vain keltainen läikkä tästä kohtaamisesta. (Nappasin tästä todistusaineistoksi valokuvankin, se on tuossa ylempänä)

Kaiken kaikkiaan Hämärä luonto on silmiä avaava ja ratkiriemukas lukemiskokemus! Saattaapa näistä eläimistä löytyä aiheita tuleviin opetuksiinkin...

Hauska pakkaspäivä!

Elokuvien viisautta

Minä olen innokas elokuvien katsoja. Joskus elokuvista nousee esiin myös omaan elämään vaikuttavia asioita. Olen löytänyt elämänfilosofiaa mm. vanhasta ihanasta Bridget Jonsin päiväkirjasta. Aina kun tärkeänä kokkailen vieraille tai teen lahjoja tai siivoilen kotia juhlia varten kauhistellen miten mikäkin kohta on rempallaan, kaivan esiin muistoistani BJ:n päiväkirjan opetuksen: sinisen "narukeiton". Siinä Colin Firth nauraa Bridgetin siniselle keitolle vakuuttaen, että hyvät ystävät tulevat Bridgetin kanssa syömään ja juomaan ja juhlimaan juuri Bridgetin vuoksi, eivätkä hänen keittotaitojensa takia. Se on niin ihanan lohdullinen ja lämmin tapa ajatella - ei tärkeää ole se kaikki ulkoinen krumeluuri vaan ystävyys ja tunne ja välittäminen. Ja elämä on taas vähän helpompaa...

Tänä jouluna minä vietin melkoisen tovin aikaani tekemällä erilaisia - ihan outoja ja varmaan mitä suurimmassa määrin turhia - joululahjoja. Sormien väkertäessä mielessä pyörivät iloiset ajatukset lahjan saajasta, yhteisistä kokemuksistamme ja heidän tärkeydestään omassa elämässäni.

Tässä on kuva parista tekeleestä.

Kuva 1:

"Polonavain-kaulakorut" on tehty Paolan ensimmäisen auton virta-avaimista. Ajattelin niillä olevan Paulalle ja Pekalle tunnearvoa - ehkä ne tuovat heille mieleen moninaiset seikkailut Polon matkassa!

Kuvat 2 ja 3:

Pienoiselle Vilmukalle ompelin "Vilma´s Fleacircus" mekon, jonka mukana kulkee melkoinen määrä pieniä ötököitä napitettuna halmaan tai hihansuihin, "kirppujen" paikkaa voi vaihdella mielin määrin tai vaikka ottaa kaikki pois... Eri asia on tietenkin voiko tätä kolttua päällä kauheasti pitää... :)