Laiskamato pakkaspäivänä

Tänään oli melkeinpä tulipalopakkaspäivä

- Kuusamosssa saavutettiin talven pakkasennätys, mittari laski 37,1 pakkasasteeseen, meillä oli sentään vain -20 astetta ja ihanaa auringonvaloa.

Pienen pakkaslenkin jälkeen käperryin lukemaan jykevää tietopakettia kaikille luonnossa viihtyville ja siitä kiinnostuneille. Kyseessä on Mikko Rimmisen ja Kyösti Salokorven kirja Hämärä luonto, josta löytyy lajikuvauksia modernista faunasta: sikanaudasta, nestehukasta, uutisankasta, kuumasta koirasta, laiskamadosta...

...laiskamadosta... juuri sellainen olo on tänään...

" Tämän vähäeleisen otuksen tikapuuhermostosta ovat aikojen saatossa pienat lahonneet ja katkeilleet, joten se tyytyy unelmoimaan kaikkien eläinlajien välisestä veljeydestä ja tasa-arvosta. Välillä laiskamato hurmioituu lapsellisista haaveistaan niin, että se voi selittämättömältä näyttävän vaellusvietin kourissa törmäillä päättömästi jopa vaaksan päähän." (Hämärä luonto s.46)

Eipä totisesti ole tullut joululomalla paljon reissailtua, ja hermosto taitaa olla melko lailla lahonneessa tilassa. No - ensi viikolla alkaa taas matkustelut Helsinkiin ja on pakko ravistaa laiskamadon kaapu yltään.

Minusta tuntuu, että näin tänään pikku lenkilläni todisteita toisen urbaanin otuksen liikehdinnästä, nimittäin kuuman koiran.

" Kuuman koiran pitkulainen ruumis tuo mieleen jalattoman mäyräkoira Jepen. Surkastuneita tarttumaelimiään apuna käyttäen se raahautuu tuli hännän alla pitkin törkyistä asfalttia. Kuuman koiran turkki on useimmiten kärventynyt olemattomiin, ja sen epämiellyttävän nahkeaan ihoon tarttuu kadulta erilaisia roskia ja paperitolloja, joihin se kääriytyy yöksi säilyttääkseen ruumiinlämpönsä... ...Tuhoontuomittuja ovat yritykset kesyttää tämä katujen kasvatti sylikoiraksi; halattaessa sen sisäelimet saattavat muljahtaa molemmista päistä ulos, ja vähintäänkin se ruiskauttaa kellertävät jätöksensä valkoisen paidan rinnuksille." (Hämärä luonto s. 44)

Joku oli varmasti yrittänyt sen pelastaa pakkasesta turvaan ja se raukka oli sisäelimensä muljauttanut ulos. Hangessa oli jäljellä vain keltainen läikkä tästä kohtaamisesta. (Nappasin tästä todistusaineistoksi valokuvankin, se on tuossa ylempänä)

Kaiken kaikkiaan Hämärä luonto on silmiä avaava ja ratkiriemukas lukemiskokemus! Saattaapa näistä eläimistä löytyä aiheita tuleviin opetuksiinkin...

Hauska pakkaspäivä!

Elokuvien viisautta

Minä olen innokas elokuvien katsoja. Joskus elokuvista nousee esiin myös omaan elämään vaikuttavia asioita. Olen löytänyt elämänfilosofiaa mm. vanhasta ihanasta Bridget Jonsin päiväkirjasta. Aina kun tärkeänä kokkailen vieraille tai teen lahjoja tai siivoilen kotia juhlia varten kauhistellen miten mikäkin kohta on rempallaan, kaivan esiin muistoistani BJ:n päiväkirjan opetuksen: sinisen "narukeiton". Siinä Colin Firth nauraa Bridgetin siniselle keitolle vakuuttaen, että hyvät ystävät tulevat Bridgetin kanssa syömään ja juomaan ja juhlimaan juuri Bridgetin vuoksi, eivätkä hänen keittotaitojensa takia. Se on niin ihanan lohdullinen ja lämmin tapa ajatella - ei tärkeää ole se kaikki ulkoinen krumeluuri vaan ystävyys ja tunne ja välittäminen. Ja elämä on taas vähän helpompaa...

Tänä jouluna minä vietin melkoisen tovin aikaani tekemällä erilaisia - ihan outoja ja varmaan mitä suurimmassa määrin turhia - joululahjoja. Sormien väkertäessä mielessä pyörivät iloiset ajatukset lahjan saajasta, yhteisistä kokemuksistamme ja heidän tärkeydestään omassa elämässäni.

Tässä on kuva parista tekeleestä.

Kuva 1:

"Polonavain-kaulakorut" on tehty Paolan ensimmäisen auton virta-avaimista. Ajattelin niillä olevan Paulalle ja Pekalle tunnearvoa - ehkä ne tuovat heille mieleen moninaiset seikkailut Polon matkassa!

Kuvat 2 ja 3:

Pienoiselle Vilmukalle ompelin "Vilma´s Fleacircus" mekon, jonka mukana kulkee melkoinen määrä pieniä ötököitä napitettuna halmaan tai hihansuihin, "kirppujen" paikkaa voi vaihdella mielin määrin tai vaikka ottaa kaikki pois... Eri asia on tietenkin voiko tätä kolttua päällä kauheasti pitää... :)

Käsityö on voimauttavaa

Joulun lähestyessä olen taas innostunut yhä enemmän käsityöhommiin (ja opiskelu onkin ollut sitten vähän tahmeampaa...). Viime viikkoina olen elvyttänyt tumppujen ja sukkien tekemisen taitoa vuosien takaa - peukaloon ja kantapäähän paluu! Sain Anjalta pussukallisen kierrätysvillalankoja ja siitä innostus taas putkahti ilmoille. Neulominen on ollut todella rentouttavaa, vaikka ensimmäinen sukka meneekin uusiksi (juuri nyt työn alla) - neulonnan ohella TV kertoo samalla minulle maailman tapahtumista ja ajankohtaisista asioista tai esittää jännittäviä elokuvia tai tosiTv-sarjoja - ja samalla minä mietin mitä värejä missäkin kohdassa yhdistelisin, millaista kuviota alkaisin tekemään... Istun ja rentoudun ja jännitykset katoavat. Se on ihanaa ja vangitsevaa! Käsin tekeminen on lahja meille kaikille.

Siitä kirjoittaa mm. Heljä Järnefelt (2006) Käspaikan sivuilla http://www.kaspaikka.fi/opettajanpoyta/artikkeleja/HJ-Kaspaikan-artikkeli.swf

(Kuvassa tämän syksyn toiset tumput; halusin niistä oikein paksut ja lämpimät, joten käytin moninkertaista lankaa ja vielä kuvioneuleena, joten koko ajan tumpun sisällä kulkee lankajuoksuja ikään kuin vuorikerroksena)

Kaikki hauska on unelmaa

"Todellisuuden kriteeri on, että se on kovaa ja karheaa.
Siihen sisältyy iloja, mutta ei hauskuutta. Kaikki hauska on unelmaa."

Simone Weil, 1976, kirjassa Painovoima ja armo, s.83.
Simone Weil on ranskalainen filosofi ja kirjailija.

Jo aamusta hiipi unelma tähän päivään. Olimme Pukama -ryhmän kanssa Tampereella näyttelykierroksella. Ohjelmaan sisältyi viihtyminen lastenkulttuurikeskus Rullassa ANTERO VIPUSEN AARREARKKU - Kalevalan tarinoita lapsille - näyttelyssä ja Villa Macin galleriassa ja näyttelyssä. Rullassa otettiin lisäosia valokuvasarjaamme maailman ihanin aikuinen nainen ja laulettiin Kalevalaisia lauluja nelipolvista trokeeta käyttäen. Syömässä käytiin kalaravintola Kalaxissa Verkarannassa, jossa oli maukasta ruokaa säestettynä yhteiskunnan epäkohdista kertovalla rapillä (!). Päivän yllä kilisi keskustelumme helminauha - ideat, kokemukset ja tärkeät asiat jaettiin. Ja todellisuus jäi tämän päivän ajaksi seisoskelemaan kovana ja karheana nurkan pielen taakse...

Taivaskatto

"Maailma on pyöreä ja litteä. Suurena kupuna kaareutuu sen ylle kiinteä katto, kirjokansi. Jakuuttien mukaan se on kuin tehty useista pingotetuista nahoista. Tähdet ovat tuossa telttakankaassa olevia reikiä, joista takana hohtava valo siivilöityy. Joskus jumalat raottavat kangasta nähdäkseen, mitä maan päällä tapahtuu, ja silloin maassa nähdään valojuovia, tähdenlentoja. Onnellinen on se, joka sattuu näkemään taivaan raon, sillä hän saa sen, mitä hän sillä hetkellä toivoo jumalalta.

Reunoilla taivas on niin lähellä maata, ettei siellä ihminen pysty suorana kulkeman. Vain taivaanääreläiset, joita myös lintukotolaisiksi kutsutaan, voivat asua maailman reunalla. He syövät linnunmunia ja ovat niin pieniä, että mahtuvat reen alle tappelemaan. Heidän saarellaan, lintukodossa on aina kesä."

Näin kerrotaan ihanassa Puiden Kansa -kirjassa (Kovalainen R, Seppo S; 1997). Tähän pimeimpään syksyaikaan on vaikuttavaa katsella tähtiä ja etsiä niitä valojuovia, jotta pääsisi jumalalta toivomaan.

Toivomaan...

Juuri tänään toivoisin terveyttä kaikille - kaiken muun sairauden lisäksi influenssa riepottaa koko maapalloa. Vasta lähellä olevat ihmiset ja heidän kohtalonsa saavat tämän näyttäytymään todellisena. Lämmin ja nauravainen ystävämme naapurustosta joutui eilen lähtemään yllättäin taivaan kotiin - ehkä lintukodon kaltaiseen ikuiseen kesään ja kukkien keskelle, joita hän niin rakasti. Ja tänään taivas itkee....

Elvyttävät luontokokemukset

Kirjastosta tuli tänään ilmoitus, että kirjat ovat muutaman päivän sisällä menossa vanhaksi. Ja varauksia on monestakin kirjasta. Päätin vielä pikaisesti palata selailemaan kohta palautettavaksi joutuvia kirjoja.

Luontokokemuksen myönteistä vaikutusta ihmiselle kutsutaan elpymiseksi, kertoo Kirsi Salonen kirjassaan Mieli ja maisemat, eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma (Edita, 2005), s. 64-66.

Elvyttävyystutkimus on osittanut, että

- luontoympäristöllä on erityisen voimakas elvyttävä vaikutus

- elvyttävä vaikutus syntyy hyvin nopeasti

- elvyttävät elementit eivät välttämättä ole dramaattisia

- mielipaikassa olemisen lisäksi pelkkä näkymä voi riittää elvyttävään vaikutukseen

- elvyttävä elämys voi syntyä tahdosta riippumatta

- elvyttävää vaikutusta ei heti huomaa.

Äänimaisemakin tukee parhaimmillaan luonnonläheistä maisemaa. Linnun laulu ja veden solina ovat kaikkein miellyttävimpinä koettuja ääniä. Niiden olemassaolo lisää rakennetunkin ympäristön miellyttävyyttä.

Elvyttäville kokemuksille on tyypillistä paikassa syntyvä lumoutuminen, arkipäivästä irtautuminen, paikan tai maiseman ulottuvaisuuden ja yhtenäisyyden tuntu sekä ympäristön sopivuus itselle.

.

.

.

Täytyy sanoa, että tänä vuonna ensilumen tulo oli minulle erityisen elvyttävä kokemus - lumi raikasti marraskuisen ruskean maan. Joten säntäsin kameran kanssa Kaukajärven rannalle nauttimaan piiskaavasta lumisateesta!

Ja tänään meidän perhe on hiljalleen toipumassa (sika?)influenssasta ja olisi kyllä kovasti tarpeen jonkinlainen elvyttävä luontokokemus. Voisiko sellaisen jotenkin järjestää lähiökerrostaloasuntoon?

Syksyn satoa

Kyllä syksy on ihanaa aikaa! Sadonkorjuu tuntuu aidolta ja alkuperäiseltä.

Tänä vuonna ollaan kerätty marjoja ja vähän sieniäkin. Ja on ihanaa, kun on ystäviä, jotka muistavat luonnon herkuin: suppiksia,  puolukoita, lehtikaalia sekä porkkanoita. Olemme saaneet myös pussitolkulla omenoita: punaista kanelia ja bergiusta ja olemme niistä kuivanneet muutaman ison purkillisen omenasiivuja talven herkuksi.

Syksyn satoa olemme nauttineet esimerkiksi herkullisen sienikeiton muodossa. Syksy antaa meille myös muunlaista satoa - viimeksi keräsin Töölöstä hevoskastanjan kauniita siemeniä taskut täyteen, kuin puusta veistettyjä palleroita...

Luonnon annista nauttiessa tulee maanläheinen ja luonnonmukainen olo! Me hamsterit!